keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Missä menee raja?

On tosi hankalaa toisinaan muuttaa omia toimintatapojaan, kun on tottunut tietynlaiseen tapaan tehdä asioita. Patse on nyt reilun parin kuukauden ajan asunut "vieraalla" vuokrapaikalla, eli siis tallipaikka ei ole kotipihassa vaan ystävän kotipihassa, ja edelleen, näinkin pitkän totutteluajan jälkeen tunnen välillä huonoa omatuntoa jos en ihan joka päivä käy Patsea katsomassa, etenkin nyt kun se on lomalla. Mielestäni etenkin nuoren hevosen kanssa on tärkeää että sillä on myös päiviä että se saa vain olla seuraponinsa kanssa ilman ihmisen "häirintää". Minun ei tarvitse miettiä eikö siitä tallilla huolehdittaisi, mutta silti.

Patse on saanut nyt kevyen liikkumisen ohella enemmän vapaapäiviä, mikä on toisaalta tehnyt itsellekin hyvää. Vaikka tavoitteellinen treenaaminen ja koko kesän kestävä kisakausi onkin koko jutun idea, punainen lanka ja niin hienoa puuhaa, niin ei sitä silti loputtomiin jaksa. Mutta miksi sen palauttavan, hyvää tekevän tauon pitää osua aina samaan aikaan suomen vuodenaikojen mukaan sille kurjimmalle jaksolle? Tai eihän kelit VIELÄ ole huonot mutta.. Olen huomannut sen muissa kanssaharrastajissa sekä itsessäni että aika ajoin iskee jonkinasteinen hevosahdistus. Muistan pahimmillani sen olleen itsellä sitä että hanskat naulaan kokonaan, kärjistettynä ajatus oli jopa että pois hevosihmisten keskuudesta, muutto johonkin maahan jossa ei tarvisi nähdä, kuulla tai ajatella MITÄÄN hevosiin, hevosihmisiin tai koko lajiin liittyvää. Silloin vaan meinasi tulla ihan täys stoppi eteen. Tuskin kukaan voi kieltää etteikö joskus tulisi mitta täyteen pelkästään hevosihmisten takia..


Nyt onneksi ei voida puhua mistään ahdistuksesta, paitsi siitä "huonon omistajan"-omantunnon tuskista, mutta missä menee raja terveelle tauolle ja "pakolliselle" tauolle? Minulta on paljon jo kyselty talven treenisuunnitelmista, ensi vuoden tavoitteista, jne, enkä ole kyllä osannut kenellekkään vastata vielä mitään. Onko se sitten huono vai hyvä asia? Nyt eletään vasta lokakuussa, enkä ole vielä määritellyt kauanko tämä kevyen liikkumisen lomailu jatkuu. Tietysti asiaan tulee vaikuttamaan myös kelit, koska nyt meillä ei sitä maneesia enään kotipihassa ole. Jos pohjat vetää huonoksi niin silloin ei senkään takia voi mitään kävelyä kummoisempaa ulkona tehdä. Eli pitäisikö kuitenkin nyt vielä tehdä kun maastot ja kenttä on hyvässä kunnossa ja pitää loma myöhemmin? Olenko huono omistaja/kilpailija jos en jaksa murehtia asiaa näin etukäteen vaan menen sillä asenteella että tehdään sen mukaan kuin pystyy/jaksaa? Pitääkö tekemisen aina olla niin valmiiksi suunniteltua? Tuntuu että meidän ensimmäinen kisakausi ja sen (saavutetut) tavoitteet antoi ihan mielettömästi mutta myös otti, että eikö me myös olla ansaittu nyt pidempi aivot narikkaan-jakso.

Uskoisin että kun nyt huilitaan niin estetään se motivaation hukkuminen tai ahdistus koko hommaan mitä olen joskus aikaisemmin saanut aiheutettua itselleni. Nyt kuitenkin parhaalta tuntuu sänkkärillä laukkailu, kärryttely, ilman satulaa kentällä höntsäily, eli just ne hommat mitä ollaan tässä viime aikoina tehty. Ehkä kivointa siitä tekeekin juuri Patse, että sen kanssa tämä on mahdollista, siis ihan jo se monipuolinen tekeminen, se että se on varma ja turvallinen maastokaveri, ja se ettei se kerää mitään pöllövirtaa ylimääräisistä vapaapäivistä.

ps, eilen oli eläintenpäivä, meillä se on kyllä jokapäivä. Päivän isoin ylläri eilen oli tämä kuva minusta ja rakkaasta enkelihevosestani kannustamassa muitakin suukottamaan hevosiaan!


2 kommenttia:

  1. Ottakaahan ihan rauhassa. Tämä on harrastus jonka tarkoitus on tuottaa iloa, ei suorituspaineita. Ja hevonen ei pistä pahakseen vaikka höntsäilisitte metsässä loppuikänne - tosin epäilen että niin ei käy. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. just näin :) enkä mä nyt meidän jutuista ole huolissani, lähinnä tätä mitä on itsellä tullut vahvemmin esiin jokunen vuosi sitten niin nyt huomaan sitä enempi kanssaharrastajien keskuudessa. Että "mielenkiinnolla" seuraan miten kukakin tilanteita ratkoo.. :) me höntsäillään just niin kauan kun huvittaa, ja sitten onkin yhtäkkiä kevät ja kisakuume iskee ja me ollaan vaan puskailtu, lahjattomat treenaa... eikun.... :D

      Poista