torstai 15. syyskuuta 2016

Hämeen aluemestaruudet 11.9

Kuva verryttelystä. Kuva: Elisa Vuorinen

Hienosti sujuneen ensimmäisen kisakauden lopetteluun päätin ottaa vielä yhdet hyvänmielen estekisat, ja kalenteriin osuikin sopivasti Hämeen alueen estemestaruudet.

Luokaksi meille valikoitui aikuismestaruus 80cm, joka oli avoin ratsukoille joilla ei olisi tällä vai viime kaudella tuloksia 2-tasoa tai ylempää. Suokkimestaruuteen olisi tarvinnut olla yhteinen 90cm kisatulos alla, ja sitähän ei edes tajuttu hakea, eikä kyllä olisi ehdittykkään joten tämä oli oikein passeli. Itsehän olen Patsen kanssa ollut kisoissa viimeksi Hattulan kenttäkisoissa, jotka onnekseni olivat meidän luokan osalta 1-tason kilpailut luonteensa vuoksi (nuorten hevosten luokka) sekä alkukaudesta estekisat olivat myös kaikki 1-tason 80 cm ratoja.

Vasta kilpailuaamuna tuli mieleen että niin, olisikohan pitänyt ehkä vähän reenata.. olen hypännyt hevosella viimeksi heinäkuussa, mutta en ottanut tästä stressiä, olenhan mä sitä liikuttanut/ratsastanut muuten säännöllisesti. Patse on kuitenkin edistynyt Tyttelin kanssa hienosti treeneissä sekä ypäjän kisaviikkojen ja kuninkaallisten radoilla. Ja jälkikäteen piti todeta että yllättävän paljon sitä on itsekin imenyt tietoa ja oppia lisää seuratessaan silmä tarkkana oman nuorensa suorittamista ammattikuskin kanssa!
Kuva: Essi Ahonen

Verryttelyssä oli mukavasti tilaa tehdä hommia rauhassa, ja luokan ollessa hieman myöhässäkin aikaakin jäi välillä diipadaapailuun ettei tarvinnut yhteen putkeen verkata ja suoraan radalle. Tein verkan oikeastaan kolmessa osassa, ensin hieman alkuhölkkää ravissa ja laukassa, kevyessä istunnassa rauhallisessa tahdissa, laukassa parit vaihdot. Huolehdin että hevonen on suora, ohjan ja jalan välissä, sekä kääntyy voltille/ympyrälle ulkoavuilta. Välissä kävin kävelemässä radan ja miettimässä reittivalintoja. Ihan kauheasti ei ollut kikkailun paikkoja radassa, isoin varmasti tie vitoselta kutoselle joka oli pitkä, mutta lähestyessä kutosta vaihtoehtoina oli kaartaa esteen nro 8 edestä, jolloin kutoselle (sarja A,B) ei saisi suoraa lähestymistä. Tätä pohdin tovin, Patse pystyisi kyllä lyhyempään reittiin kun huolehtisi tasapainosta, eikä tulisi lujaa, mutta tämän piti olla kivaa ja helppoa rata, joten päätin kiertää kasin takaa ja ottaa sarjalle suoran lähestymisen.

Radan kävelyn jälkeen jatkoin verkkaa, otin joitakin hyppyjä alottaen ristikosta, välissä kävelytauko ja sitten muutama hyppy vielä. Kaikkineen verkka-aikaa taisi olla noin 20min. Patsen kanssa ei parane vielä tehdä liikaa. Ehdin hyvin kävellä sen kanssa vielä joitakin minuutteja ennen radalle siirtymistä että se sai hetken hengähtää. Patse oli tosi innoissaan, ja tosi hyvän tuntuinen! Verkassa se ei kertaakaan kolistanut/tiputtanut, ja hieman pelkäsin että kun se on yleensä sille hyvä jos se kerran tiputtaisi verkassa, koska se korjaa sen jälkeen virheensä niin hyvin, että tulisiko tiputus nyt radalle sitten..

Kuva: Essi Ahonen
Radalle siirryttäessä Patse tuntui edelleen mukavan rennolta, mutta tosi innokkaalta. Samoin radalla, tämä oli ehdottomasti meidän paras yhteinen rata, ei oikeastaan tullut kertaakaan mitään tilannetta jossa olisin joutunut korjaamaan hevosta. Rata tuntui sujuvalta, kivalta ja kyllä helpoltakin, etäisyydet löytyi, rytmi oli hyvä, hypyt onnistui ja hevonen oli hyvin avuilla ja takaosansa päällä. Liian helppoa matkustamista ei kuitenkaan ollut, vaan tykkäsin radan teistä, kaarteissa sai oikeasti pitää paketin kasassa, sai ratsastaa! Radassa oli tekemistä, eikä vaan surffaamista esteeltä toiselle.

Tuloksena meille tästä luokasta tuli 0 puomia ilman aikavirheitä, vaikka aikamme oli kärkeä hitaampi. Tiesin että pidempi tie kutoselle kasin takaa maksaa aikaa mutta edelleen olin tyytyväinen että pitädyin valinnassani ja Patselle jäi tosi hyvä kokemus.

Luokan tulokset julkistettiin ja tällöin olimme sijalla 4, joten jäimme juuri ilman mitallia - toistaiseksi. Myöhemmin kilpailuiden jälkeen sain yhteydenottoja koskien tulosten oikeellisuutta, ja kyselyä olenko ollut yhteydessä tuomariston puheenjohtajaan. Tilanne jonka vuoksi alkuperäiset tulokset olivat väärät, tapahtui radalla meidän ollessa verryttelyssä. Näin kyllä tilanteen, sekä syyn miksi kyseinen ratsukko olisi tullut hylätä, mutta saikin tuloksen. Siinä onnellisuuspöhnässä mikä minulla radan jälkeen oli, ei vaan ollut tilaa miettiä asiaa sen enempää.

Selvitin asiaa tuomariston sekä Hämeen aluejaoston henkilöstön kanssa ja eilen keskiviikkona 14.9 KIPAan julkaistiin korjatut mestaruustulokset - meille aikuismestaruus pronssia! Tuomaristo ei halunnut ottaa toiseksi tulleen mitallia enään pois, joten ratsukkoa ei siltikään hylätty, vaan hopeasija jaettiin.

Olin jo ilman mitalliakin tosi tosi tosi tyytyväinen Patseen ja onnellinen miten hienosti tämä ensimmäinen kisakausi on sen kanssa mennyt. Mutta täytyy myöntää että aluemestaruuspronssi on tähän kuin kirsikka kakun päälle :)

Alla vielä video meidän radasta:

2 kommenttia: