sunnuntai 14. elokuuta 2016

Paistaa se aurinko satula-rumbassakin!

Tiedättekö sen tunteen kun ratsastuksessa huomaa itse korjanneen oman virheensä? Minä ainakin. Oma vasen lonkkani, jonka joitakin vuosia sitten loukkasin ratsastusonnettomuudessa, pääsi jokin aika sitten taas kipeytymään enemmän mikä vaikuttaa paljon omaan istuntaani ja sitä kautta tietysti hevoseen. Patsen oli tässä tovin selvästi vaikeampi asettua vasemmalle tämän takia, kun vasen jalkani puristaa lonkasta. Olen nyt kiinnittänyt enemmän ratsastuksen ulkopuolella taas huomiota sen lonkan avaamiseen, ja hevonenkin on taas huomattavasti suorempi. Isoin kireys onneksi helpotti ennen ypäjää, mutta oli havattavissa vielä hieman sielläkin, mutta viimeistään nyt viime päivien aikana treenit on olleet todella onnistuneita!

Ypäjän kisojen jälkeen palauteltiin Patsen kanssa ilman satulaa maastossa käynti-laukka liikunnalla. Nyt uskalsin ensimmäisen kerran päästää Patsea maastossa ilman satulaa laukkaamaan vähän reippaammin. Sillä on hassu tapa innostua ilman satulaa ratsastamisesta laukassa tekemällä pukkimaisia köyry-loikkia mutta hidastetusti. Ei niistä tipu, ja kun ne mua lähinnä vain naurattaa, hevonenkin niiden jälkeen pörisee niin tyytyväisenä. Pääseepähän pyöristämään selkäänsä kunnolla! Maastopäivän jälkeen se sai pari täysin vapaata, ulkonahan se on edelleen 24h joten liikkuu itsenäisestikin Pummi-ponin kanssa jonkin verran.

Kuvituskuva viime talvelta. Tämä Kent&Mastersin S-series koulusatula oli entisen hevoseni perimää mikä oli jonkin aikaa Patselle sopiva mutta alkoipa se(kin) valumaan eteen.
Kuva: Miina Pulkkinen

Loppuviikosta hain meille taas uuden koulusatulan kokeiluun ja nyt parin ratsastuskerran jälkeen uskaltaisin toivoa että tämä on se mitä ollaan etsitty. Satula on Maxflexin joustorunkoinen, tosin aivan enkkupenkin näköinen. Nyt se on hieman liian leveä joten kokeilut menin vällyjen kanssa mutta meille on tähän tulossa pykälän kapeampi etukaari sovitettavaksi vielä.

Torstaina ratsastin Patsen ilman satulaa kentällä ja mietin että kumpa löytyisi sellainen koulusatula minkä alla laukka olisi yhtä mahtavaa kun se on ilman satulaakin. Estepenkin kanssa ei onneksi (KOP KOP) ole ollut ongelmia vaan se sopii edelleen ja hevonen liikkuu sen kanssa yhtä tyytyväisenä. Patse on kuitenkin melko pieni hevonen, ja ilmeisesti koulusatuloiden pidemmät siivet ei anna lavoille samanlaista liikkumavapautta kuin estesatula. Tässä satulassa toppaukset ovat melko erilaiset, melko ylös päättyvät, siipien alta siis!

Perjantaina ja eilen lauantaina sitten testailin tätä uutta satulaa ja varsinkin eilen, huuuh miten upean tuntuinen Patse oli! Laukka ei ole kiireistä, vaihdot toimii, jne, nämä testailin kevyesti perjantaina. Eilen tehtiin enemmän ravissa sivuttaisliikkeitä testaten niiden toimivuutta tämän satulan kanssa. Tehtäväksi valitsin pituushalkaisijalta raviväistöä uralle kohti kulmaa, kulma ja lyhytsivu harjoitusravia valmistellen avoon, seuraavan kulman jälkeen pitkällesivulle avoa seuraavaan kulmaan josta kulmankatkaisu ja sulkutaivutuksella takaisin uralle noin pitkänsivun puoleen väliin samalla suuntaa vaihtaen. Uralla suoristus, kulman jälkeen taas pituushalkaisijalle, väistö toiseen suuntaan ja tehtävän toisto peilikuvana toiseen suuntaan. Homma toimi hienosti ja hevonen oli todella tyytyväinen. Lopetettiin noin 40min kohdalla. Patselle ei tullut mistään edes hiki. Näin kevyen ja rennon ratsastuksen jälkeen voi taas hyvillä mielillä antaa sille tämän sunnuntain vapaaksi. Kapeampaa etukaarta odotellessa voidaankin sitten ensi viikko keskittyä taas maastoiluun. Valmentajaani lainaten, "ei se paljonko treenaa ajallisesti, vaan sen miten treenaa silloin kuin treenaa" jep! Jälleen, less is more!
Ja jottei totuus unohtuisi, tältä meillä oikeasti näytetään joka päivä, kiiltokuva-kisakuvat antaa aivan väärän vaikutelman! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti