perjantai 12. elokuuta 2016

Hattulan kenttäkisat Suontaan kartanolla

Harrasteluokka - avoin nuorille 4-6 vuotiaille hevosille

Kuva: Miina Pulkkinen

Vihdoin ja viimein ehdin istua alas ja kirjoittaa heinäkuisesta kenttäkisa-debyytistämme, mikälisikäli sinne asti vielä mitään edes muistaa.. Tänään olisi toinen ihan oikea vapaapäivä ilman että täytyy tehdä miljoona asiaa. Muuttorumbat on voiton puolella, hevonen on kotiutunut uuteen talliin tuttujen heppa-kamujensa kanssa, ja meilläkin alkaa kotona paikat olemaan järjestyksessä. Eilinen ensimmäinen vapaapäiväni sujuikin Patsen kanssa ilman satulaa kentällä jumppailen (hevonen oli aivan tosi super hyvä!) kunnes kamala sadekuuro latisti tunnelman, ja koska me ollaan sokerista ja kevyempi treeni oli tarkoituksena muutenkin näin Ypäjän kisojen palauttelun ja vapaiden jälkeen. No takaisin itse asiaan...

Eli 23.7 lauantaina starttasimme aamulla tosi aikaisin kotoa Pinsiöstä kohti Suontaan kartanoa. Päivän ensimmäinen startti, eli koulukoe oli jo hieman klo 8 jälkeen. Mielestämme olimme kisapaikalla hyvissä ajoin mutta pieni kiire siinäkin sitten saatiin kun välimatkat kisakeskuksella oli suuret ja ensimmäinen tovi meni kansliaa etsiessä kun sen sijainti tieto puuttui kisatiedotteesta eikä aluekarttaakaan oltu annettu. Kanslia löytyi ja samalla tuli tehtyä itselle hyvä aamuverkka hölkkälekillä. Ponille hokit jalkaan ja verkkaamaan. Patse tuntui verkassa jo tosi kivalta joten ajattelin ottaa tosi kevyen verkan, kävellä välissä ja tehdä pienissä pätkissä. Verryttely oli rinteisellä pellolla joten senkään vuoksi ei voinut tehdä pitkiä pätkiä koska alamäkeen käveltiin ja ylämäkeen on tietenkin rankempaa (mutta tehokkaampaa!!) mennä. Meillä oli ollut edellisenä iltana kotona Tyttelin kouluvalmennus jossa tehtiin muutama radan tehtävä ja hiottiin siirtymisiä. Koko sen edeltävän viikon Patse oli kotona treeneissä parantanut päivä päivältä, joten mulla oli ensimmäistä kertaa tosi varma ja luottavainen fiilis kisaan. Koulukokeen päätavoite oli kuitenkin tehdä nyt vain tasainen ja RAUHALLINEN rata, kun viime aikoina mua on hieman kuskattu valkoisten aitojen sisällä, ja laukasta raviin siirtymiset on olleet aika kamalia..

Radan vieressä valmistelualueella Patsea alkoi vähän jännittämään, joten keventelin istumatta alas ja pidin vain huolen että se rentoutuu ja pysyy rentona. No sitä se nyt radalla olikin, vähän olisi saanut olla napakampi ajoittain mutta rataan kokonaisuutena olin tyytyväinen, siirtymiset olivat ihan ok ja pahempia rikkoja ei tullut, käyntiosuuksia lukuunnottamatta mistä otettiin ainoat heikot pisteet mitkä sitten laskivat meidän keskiarvoa. 



Harmi että käyntiosuuden jännittyneisyys laski alapisteitäkin noin paljon, vaikka muuten rata oli sujuvampi. No tuloksemme oli 61,320% eli virhepisteissä se teki 58 ja oltiin koulukokeen jälkeen puolivälin paremmalla puolella. Kärkipää teki 72-68% tuloksia joten sijoituksesta ei lähdetty enään kisaamaan.

Koulustartin jälkeen oli parin tunnin tauko ennen esterataa, joten ehdin tässä välissä käymään kävelemässä sekä maastoradan että esteradan. Patse sai kävelytyksen jälkeen ottaa päikkärit trailerissa makuveden ja heinien kera.

Estekokeessa verkkaan mentäessä ponissa tuntui olevan vain lisää virtaa, ja minä kun sitä koitin säästellä maastoa varten, että en rasittaisi sitä ekassa kenttäkisassaan liikaa. Vaikka tiesin että kuntoa on rakennettu niin että se riittää kyllä, mutta sitä mä en pysty kotona treenaamaan miten se väsyy mieleltään uudessa paikassa kisatilanteessa.. Otin siis esteverkan aivan liian kevyesti ja se kostautui mulle radalla. Patse oli niin menossa ja innoissaan että mun pidätteet meni aivan kuuroille korville, ja otettiin radalta kolme puomia alas. Silloin kun Patse pääsee pitkäksi ja liian reippaaksi, se ei ajattele menevänsä esteellä ylös vaan innolla estettä kohti ja seuraavalle että takajalat ei ehdi nousta ylös tarpeeksi. Eli esteiltä 12 virhepistettä lisää ja sijoilla alaspäin. Esteiden jälkeen Patse sai kylmäyssuojat jalkaansa ja kävelytyksen jälkeen taas traileriin jossa se nukkuikin hetken. Nyt tauko olikin pidempi ennen maastokoetta ja ehdin itsekin vähän syömään välissä ja kävelemään maastoradan vielä toisenkin kerran läpi.

Kuva: Miina Pulkkinen

Maastokokeen verkassa Patse tuntui jo maltillisemmalta mutta voimaa oli edelleen eli kyllä sen kunto vaan on ehkä jopa parempi kuin olin arvioinut. Koska luokka oli nuorille hevosille avoin, oli itsenäisen verkan jälkeen vielä lyhyt yhteinen verkka kisaradalla. Pääsimme hyppäämään esteet 1 (tukki), 10 (hauta) sekä 11 (pakolliset portit eli veden läpi ratsastus). Olin unohtanut kysyä oliko kypäräkamerat radalla sallittuja joten kypäräkamera-videota ei nyt harmi ole!

Kuva: Miina Pulkkinen

Kuva: Miina Pulkkinen

Maastorata oli todella hyvä! Se oli sujuva ja Patse eteni tehtäville hyvällä innolla ja teki hienoja hyppyjä. Alamäet tultiin hyvässä kontrollissa alas ja ylämäkiin se ei hyytynyt. Radan viimeinen este (este nro 12) oli ainoa mitä ei oltu hypätty aikaisemmissa treeneissä, mutta senkin Patse meni ylitse epäröimättä. Maalissa fiilis oli ihan uskomaton!! Ennen starttia mua alkoi jännittää ihan hurjan paljon, ensimmäistä kertaa aloin miettimään että mitä jos... Mitä jos se liukastuu ja kaatuu, tai osuu esteeseen ja kaatuu, tai mitä jos se kieltääkin.. Mitä jos.. Mitä jos ei nyt vaan mietitä sellaisia!! Sanoin Patselle ennen lähtölaskennan loppua että mennään maaliin ehjänä yhdessä, ja niinhän me tehtiin. Maaliin tultiin ihanneajassa estevirheittä eli tehtiin puhdas maasto.
Toki harrasteen esteet on pieniä, mutta kyllä pieni varovaisuus ryömi mieleen, onhan Patse vielä niin kokematon.

Kuva: Miina Pulkkinen 
Olin niiiiin ylpeä Patsesta että pakahduin ja leijailin tällä fiiliksellä monta päivää kisan jälkeen. Ja jaettu ilohan on kaksinkertainen ilo, oli ihana jakaa tämä vielä läheisten ystävien kanssa ketkä olivat ajaneet paikanpäälle katsomaan ja Miina oli mulle korvaamattomana apukätenä.

Kotimatkalle lähdettiin kun hevonen oli kunnolla jäähdytelty ja jalkohin kääritty taas märät kylmäsavi-sanomalehti-pinteli yhdistelmät. Kotona hevonen oli edelleen virkeä, ja suihkun jälkeen palasi Pummi-poninsa luokse piehtaroimaan. Se kuinka ison tervehdyksen ja pusuttelun Pummi sai, taisi kertoa että Patselle rankin osuus tässä päivässä oli olla koko päivä ilman Pummia!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti