lauantai 9. huhtikuuta 2016

Viikon veet, valmentautumista, varustehöpinää ja vahinkoshoppailua!

Alkuviikon maastoilun jälkeen tehtiin keskiviikkona yksi sileätreeni ja Patse oli aivan huippukiva. Alkuverkkana laukkaa kevyessä istunnassa niin että sai takaosan ja selän hyvin mukaan ja auki, jonka jälkeen laukkaan oli helppo istua alas ilman että sen voimakkuus vähenisi. Tehtiin hieman vastalaukkaa ja yksittäisiä vaihtoja lävistäjällä. Patse oli niin etevä että päästiin melkein jopa vahingossa tekemään niinkin tehokasta tehtävää, kuin useampaa laukanvaihtoa. Tehtiin niin että vastalaukassa kulman läpi lyhyelle sivulle, ja toisen kulman jälkeen pitkälle sivulle suoristus, ja vaihto myötälaukalle, siitä tos tosi loivalle kiemurauralle eli noin 2,5m irti urasta ja vaihto vastalaukalle, jolloin pääsin uudessa "myötälaukassa" asettamaan ulos laukan suuntaan, takaisin uralle, suoristus ja ennen kulmaa takaisin vaihto myötälaukkaan ja siitä lyhyelle sivulle. Harmittaa ettei ollut ketään seurana/apuna että olisi saanut videoitua, koska silloin vaihdot sujui harvinaisen hyvin ja tasapainoisesti, sain istua alas ja ratsastaa vaihdot avuilta. Vahinko-onnistumisia? :D

Torstaina sitten oltiin taas Tyttelin estevalmennuksessa, ja sain taas uusia ahaa-elämyksiä estetouhusta, ja koko tunti sujui kyllä tosi kivasti. Yksi puomi otettiin alas mutta muuten kaikki sujui ihan mallikkaasti ja nyt meno oli jo paljon tasapainoisemaa/tasaisempaa.

Pohdittiin Tytsän kanssa miten ratkaista ongelma, kun hypätessä (sileällä Patse ei sitä tee) kun se innostuu niin se käy tosi tyhjäksi ohjalle, eli ihan päinvastoin ettäkö kävisi painamaan kädelle tai juoksisi pidätteistä läpi, vaan tulee tyhjäksi ja käpertyy liikaa rullalle, useimmiten jalalla saan ratsastettua sen nenän ylös. Pahiten se teki sitä Niinisalon reissulla, varmaan uusi paikka ja uudet kiinteät esteet ja sen tuoma jännitys/into lisäsivät tätä. Mutta ohjattavuus on siinä kohtaa tosi heikko, ja oishan se kiva että hevonen katsoisi esteen eikä maata niin ei tulisi haavereita.. Meillähän on nyt ihan tavallinen kolmipala kuolain, liikkuvalla renkaalla. Oliivilla se teki tuota ehkä inasen enemmän, kuin nyt liikkuvalla renkaalla, ja pohdittiin että miten lähdettäisiin korjaamaan tätä. Ehdottomasti mikään kovempi kuolain ei tule kysymykseen. Suoraa kumikuolainta ollaan kokeiltu, mutta se ei materiaalina ihan sovi, jättää suun tosi kuivaksi. Niinpä Tytteli ehdotti että laittaisin kahdet ohjat, toisen ohjan pelkkään turparemmiin ja toinen ohja hätävarana kuolaimeen, eli ohjat olisi kädessä kuin kankiohjat, kuolainohja "kankena" löysänä ilman tuntumaa.



Kokeilin tällä virityksellä sitten ulkokentällä eilen perjantaina, ja toimii! Ainakin siis sileällä, missä ei sitä käpertymis-ongelmaa olekkaan, mutta että sain tehtyä palauttelevan liikutuksen, vähän avoja, loivia väistöjä, muutama vaihto ja nenää kunnolla ETEEN ja alas pitkälle kaukalle,eikä mun tarvinnut kuolain-ohjaan koskea kertaakaan. Aika nopeasti jätin sen kädestä kokonaan pois kaulalle ja ratsastin vain turparemmillä. Lapsiheppa oli tosi tyytyväinen ja rento. Ensi viikon Tyttelin valmennus siis mennään myös tällä systeemillä.

Niin ja se "vahinko-ostos"! Ensi viikolla haen meille kotiin ihka omat kärryt niin päästään myös ajamaan kunhan saan vaan ajovehkeet kasaan! Niiiiiiiiiin kivaa!! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti