keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Rakas, sinusta on tullut ravuri!

Maanantain ohjasajoa

Eilen tiistaina vihdoinkin pääsin hakemaan meille ihan omat kärryt, että päästään myös säännöllisesti ajamaan. Tähän asti olen vain ohjasajanut Patsea, mutta nyt viimein saatiin kärrytkin perään, kun sain samalla ostoskerralla uudet silat tarvikkeineen mukaan. Onneksi meidän tallilla on useampi viisaampi, valjakko- ja ravi-ihmisiä keiltä saa apua aina pyydettäessä että menee valjastukset oikein!

Aloiteltiin eilen maltillisesti meidän kentällä ennen kuin suunnataan maastoon kärryttelemään. Ja voi vitsi miten Patse tykkäsi!! Eipä kyllä huomannut että viime ajokerrasta on tovi, useamman kk tauon jälkeen se toimi täydellisesti, malttoi seistä koko pitkän valjastuksen kun sain samalla kertausta itse siitä, ajaessa koko ajan kuulolla, loppukäynnit käveltiin kaveri-ponin kanssa tiellä ja kotipihassa pysähtyi parkkiin ja seistä tönötti kiltisti ettei yhtään jännittänyt tulla ilman apuja kärrystä alas. On meidän onni että talli on entinen ravitalli, ja leveällä käytävällä mahtuu valjastamaan kokonaan, ja purkamaan. Kun molemmat ovet avaa niin talliin on suoraankin turvallista ajaa.



Tästä täytyy ehdottomasti ottaa säännöllinen liikutusmuoto! Muistan että joskus olen Seran aikana puhunut että Sera oli mulle täydellinen hevonen, täydellinen kouluhevonen, mutta siinä on kaksi puutetta..

A) sillä ei voinut mennä kenttää, vaikka se muuten olisi ollut lajiin sopiva (nopea, rohkea, tykkäsi maastoesteistä/maastosta/vedestä) mutta sen takajalkojen rakenne ei olisi kestänyt säännöllistä hyppäämistä.

B) sillä ei voinut ajaa, eikä sen luonteen vuoksi sitä oisi edes uskaltanut yrittää opettaa ajolle.

mutta, en halua ajatella että kukaan korvaisi ketään tai tulisi minkään tilalle, mutta kyllä mun vaan täytyy olla onnellinen tästä suomenhevosesta, Patsella mä voin tehdä kaikkia samoja asioita kuin Seran kanssa JA ajaa sekä mennä kenttää. Eli tehdä mitä vain. Sen kanssa käy ilman satulaa ratsastelu pelkällä riimulla, tavoitteellinen treeni ja kehittyminen ratsukkona, kilpaileminen ja kärryttely. Vikeltäminenkin varmasti sille sopisi jos kokeilisi :D Kun tekee kaikkea maltilla, hyvässä tasapainossa tekemättä mitään liikaa niin pysyy kaikilla mielenkiinto ja motivaatio treenaamiseen, kun kaikki tukevat toisiaan!


5 kommenttia:

  1. On se vaan upea!! Eipä sitä voi liikaa hehkuttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa että joku muukin ajattelee näin :D mutta niin nämä putet vaan on <3

      Poista
  2. Mikäänhän ei estä suomenhevosen olevan sekä kenttäuskottava ratsu että ratauskottava ravuri ;) Niitä ravureita on paljon jotka treenaavat paljon selästä, jotkut toimivat jopa säännöllisesti tuntihevosena ja starttailevat sieltä käsin. Oli kyllä niin rennonletkeää askelta ja kun sukukin velvoittaa, että pyydät jotain ravi-ihmistä ajamaan parit hiitit ja sitten koelähtöä suunnittelemaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hihii :D Ihan niin yllytyshullu mä en (kai) ole että oikeasti ajattelisin mitään ravurinuraa :D Vaikka siis tykkään siitäkin vaikken mitään tiedäkkään, mutta kerta tuo Teivo ihan vieressä on niin tulee käytyä tsemppaamassa tuttuja sekä tuntemattomia :D Mä vaihdan sitten ravureihin kun oon rikkonu itteni ratsastajana kenttäratsastuksessa!!

      Ja kiitos kehuista, tykkään itsekin kun tuo on niin letkeä ja tahdikas!

      Poista
    2. Hanna, kyllä tuolla Patsella sen verran tuli itsellänikin ajettua että ihan selvä ratsu se on - vaikka harrasteravurihan minulla oli kyllä mielessä siinä vaiheessa kun sitä tehtiin. :) Mutta kun ori syntyi ja nousi ylös, niin oli alusta asti aika selvää että ratsu tuli. Liikkeet on hienot, kyllä, mutta vauhdin lisääntyessä nousi vääjäämättä laukka. Ja ihan hyvä niin, ei kaikkien suokkien tarvitse olla ravureita. :)

      Poista