keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Missä mennään?

Kuinka musta tuntuu että viime aikoina kaikki kirjoitukset on alkaneet samoilla selittelyillä kun on ollut sitä sun tätä. No onhan tässä muutossa ja etenkin maalle muutossa ollut hommansa, niitä niinsanottuja maalla asumisen iloja. Joka päivälle löytyy hommia, siis tallitöiden lisäksi; puiden kantoa, lumien kolaamista, lisää puiden kantoa, hiekoittamista, kolaamista. Ja siinä ohella täytyy hoitaa päivätyöt, ennen töitä aanutalli, koirien ulkoilutus ja nyt on enemmän taas ollut muitakin ratsutettavia hevosia. Niin ja sanomattakin on varmasti selvää että muuttolaatikoita on edelleen purkamatta.. Mutta kyllä tämä kaikki on niin sen arvoista, en valita, en todellakaan!!

Niin ja sekin kai vaikuttaa kun rakas 8kk ikäinen teinikoirani puri läppärin johdon poikki :D

Eli mitäs tammikuun lopun jälkeen ollaan tehty, pikakertauksella: pari estevalmennusta, kentän lanaamista ohjasajon ohessa, maastoilua, ilman satulaa humputtelua ja yksi aivan superhyvä koulutreeni.

Tammikuun lopulla estevalkussa ei tehty mitään ihmeellistä, vahvistettiin nykyistä osaamista ja tehtiin helppoja ratatehtäviä. Patse hyppää tosi kivasti rutiinilla jo laineet, vesimaton, portit ja lankut. Silloin oli jo havaittavissa että jarruttelu on tyhjille korville ehdottelua.. Mutta tikut pysyy ylhäällä eli kuski ottakoot vain tukasta kiinni ja näyttää orille suunnan?

Menneenä viikonloppuna oli toinen estevalmennus, nyt orilla oli jo selkeä visio että miten tätä hommaa hoidetaan, ja minä olin välillä aivan ulapalla että mitä, ollaanko me tosiaan ensimmäistä kertaa erimieltä Patsen kanssa asioista!? Mutta sillain hyvällä mielellä päästiin kompromissien kautta onnistumaan, ei tuon kanssa mitään riitaa tai komennusta saa aikaiseksi. Mitä nyt kuski ääneen kysyy sarjan välissä että "odottaisitko hieman?" Meidän estevalkku Tytteli vain nauroi, se on hyvä että on intoa ja motivaatiota ilman että homma menee sähläämiseksi. Se pitää tasaisen rytmin, aina myötälaukan ja hypytkin on siistejä. Silloin treenattiin suoria ja kaarevia neljän askeleiden sarjoja.

Sillä alkaa selkeästi olemaan jo kuntoa ja rutiinia noihin 60-70cm tehtäviin että kai niitä tikkuja kohta pitäisi nostella, kun kuskiakaan ei just nyt taas enään hirvitä, eli rutiinia on hyvin tullut itsellekin, kun kaikki hyppykerrat ollaan tehty valmennuksissa ohjeiden ja tuen läsnäollessa. Mutta kaikki aikanaan! :D

Viime viikolla pitkästä aikaa tehtiin yksi kunnon sileätreeni ja voi jestas miten hyvä fiilis siitä saatiinkaan. Sillä juuri olen jättänyt koulutreenejä vähemmälle, se tekee jo "temppuja", eli väistöt, avot, vähän sulkua, vaihdotkin jo yksittäisinä, niin mun on aivan turha hinkata niitä loputtomiin ja toistuvasti, ennen kuin se saa maastoilun, hyppyjen ja vapaiden tasapainottelulla enempi voimaa, kuntoa ja kantavuutta. Nyt sitten pitkästä aikaa otin dressagemoodia päälle ja ai että! Ravissa on ihanaa voimaa ja se on tahdikkaampaa, laukassa se on aina ollut kevyt mutta nyt se jää jo paremmin takaosan päälle muutama askel kerrallaan pidemmäksi aikaa. En ole laukkaa missään kohtaa koonnut muutamaa askelta enempää kerralla, koska haluan että se kantaa laukan jalalta ja istunnalta, eikä niin että siltä otettaisiin tila edestä pois jolloin laukan laatu kärsisi pakostikin. Nyt se kokosi oiken jo koko pitkänsivun verran! Koitan joskus taas saada jonkun kuvaamaan/videoimaan meidän menoa :)


Patse pääsi sisätallista pihatalliin tontin kunkuksi!

 Kotitien hiekoitus ja kolaus sujuu avantilla näppärästi!


Mun koirukset uudessa kodissa, seinällä edesmenneen tamman viimeiset kengät <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti