maanantai 7. joulukuuta 2015

Ensimmäiset harjoituskilpailut & luokkavoitto!

Eilen sunnuntaina, eli 6.12 itsenäisyyspäivänä päästiin kuin päästiinkin Patsen kanssa ensimmäisiin (harjoitus)koulukisoihin. Jotta elämä ei olisi ihan niin yksinkertaista, oli meillä "muutama" mutka matkassa.. nyt naurattaa, eilen ei!

Minulla oli laina-auto eilen, koska en luottanut oman autoni vetokykyyn jos kisapaikan piha olisi upottavampaa kuraa tämän ah-niin-ihanan jatkuvan kaatosateen vuoksi. Ystäväni kuka tähänkin asti on lähes kaikki mun kisareissut kulkenut mukana, lähti taas avukseni, koska silloin vaan hommat sujuu niin paljon helpommin. Paras ystävä kuka lukee ajatuksiani, voisiko enempää pyytää? Lähdimme kotoani ajamaan kohti tallia, ja kävimme matkalla tankkaamassa autoani. Sieltä sitten vaihtamaan auto laina-autoon toisen luotto-ystäväni (ihanaa kun on ihania ystäviä <3 ) luokse, ja sieltä ajoimme tallille. Tämä ystäväni siis asuu melkein tallin naapurissa että sikäli kaikki ajomatkat oli lyhyitä.

No pääsimme tallille ja ensimmäisenä ajoin traikun luokse ottaakseni sen heti auton perään kyytiin valmiiksi. Peruuttelin traikun eteen ja aloin kiinnittämään sitä autoon, turvajarrun vaijeri ja aisa joo, ja sitten se sähköjohto.. niin.. No autossahan oli sellainen uusi moninapainen pistoke ja trailerissa vanha. Hetken metsästyksen ja soittoringin jälkeen onneksi saatiin lainaksi tämä adapteri-välikappale, huh!


Seuraavaksi kamojen kanto autoon ja hevosen harjaus ja harjan letitys, poni koppiin ja menoksi, juuri ja juuri vielä aikataulussa adapterin metsästyksestä huolimatta. Kisapaikalla olimme hieman ennen verryttelyn alkua, ja kun olin menossa kansliaan ilmottautumaan ja maksamaan, etsin lompakkoani laukustani, ja siellähän se ei ollut... Niin kun minähän kävin sen oman autoni tankkaamassa aamulla ja se lompakko jäi sitten sinnen etulokerikkoon... Mahtavaa! Eipä siinä sitten kuin hattu kourassa kansliaan että moi me tultiin mutta että pieni ongelma.. kun toi lompakko.. Ihana henkilökunta toivotteli tervetulleeksi ja sanoi että maksun voi hoitaa myöhemminkin, eihän tässä voinut enään kuin nauraa että mitähän vielä?

Sen jälkeen kaikki menikin onneksi ihan ongelmitta, heppa kuntoon ja ensin taluttelin sitä uudessa hallissa ja kun se tuntui ihan rennolta, nousin selkään. Verkka-aikaa meille jäi vain noin 15min mutta se oli ihan riittävä. Patse ei juurikaan uutta maneesia tai vieraita hevosia katsellut. Vähän se oli koko ajan tasaisesti jännittynyt, ei kropaltaan mutta mieleltään. Ei silti tehnyt mitään tuhmuuksia, ei huudellut (paitsi omalle peilikuvalleen, tietysti) muille hevosille. Mutta se jännitys oli sellaista positiivista jännitystä, koska siitä huolimatta Patse kuunteli mun apuja, ja oli läsnä. Sellaista lapsen iik-jännää-kivaa! fiilistä.

Rata meni mielestäni ihan mallikkaasti, siihen nähden että ratatreeniä ei olla juurikaan tehty että tehtävät tulisi eteen niin nopeasti. Eihän me menty pisteitä hakemaan, vaan tutustumaan kisatilanteeseen ja suorittamaan omalla tasollamme. Matkalla kisapaikalle sanoinkin ystävälleni että mulle olisi ihan sama vaikka se ei nostaisi laukkaa radalla, kunhan me päästään sinne katsomaan tilannetta ja hyvällä fiiliksellä kotiin. No vähän enemmän saatiin..


Kyllähän sinne radalle pari rikkoa mahtui josta otan itselleni kyllä kunnian, ensimmäisen keskilaukan jälkeen en tajunnut varoittaa tulevasta kulmasta, ja hevosta päätyyn imi niin siellä odottavat muut hevoset kuin sitten avoin kouluaita (este?) ja minulta puuttui ulkojalan tuki, jolloin kulmaan ei tultu tasapainossa ja hevonen pääsi raville päädyssä. Laukkaohjelmasta muuten tuli kivaa seiskaa, mutta nämä rikot pudottivat pisteitä jääväksi 59,8%. Pisteiden skaala tosin ei muutenkaan meillä ehkä täysin pitänyt, koska molemmista laukannostoista esimerkiksi saatiin pisteiksi 6, toinen oli tuomarin mielestä napakka ja toinen ajamalla (mitä se ei kyllä oman muistini eikä videon perusteella ollut? :D )

Mutta tällä irtosikin sitten silti ensimmäinen sija!

Olisihan tässä voinut tietysti enemmänkin treenata enemmän rataa, mutta en tiedä olisiko se paljoa vaikuttanut. Tässä kuitenkin eniten vaikutti uusi tilanne ja vieraat hevoset, ei se että osaako Patse tehdä tasapainoisia kulmia, mitä se kyllä osaa kun kuski vain ratsastaa. Mutta aivan huippua, että näin itsenäisyyspäivänä, 5-vuotias Suomenhevosori ottaa sinivalkoisen rusetin kotiin ensimmäisistä kisoistaan <3 En voisi olla enempää tyytyväinen hevoseen. Nyt on hyvä jättää tämä hautumaan ja pitää vähän lomaa maastoilun merkeissä ja jatkaa sitten taas hyvänmielen treenejä.


5 kommenttia:

  1. Hyvä Patse! Kiva kun oli video radasta niin pääsi näkemään, vaikkei paikalle kyennyt! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii kiitos <3 kyllä siitä vielä monipuolinen ruusukehai tulee!

      Poista
    2. niin ja iso kiitos muutenkin ;) <3 Tää muistetaan!

      Poista
  2. Hieno Patonki, onnea voitosta! :)

    VastaaPoista