torstai 19. marraskuuta 2015

Treeniä valkoisissa aidoissa

Eilen otin vapaapäivästä ilon irti ja ahkeroin maneesiin kouluradan kun meillä on valkoiset aidat pitkän radan rakentamiseen jopa. Ajatuksena "mitähän Patse sanoo kouluaidoista, jos ilmoittaisin sen vielä joulukuulle harjoituskisoihin heC luokkaan?" - tuloksena, ei reaktiota tähän(kään). On tuo vaan hauska tyyppi. Elän selkeästi vielä osittain menneessä tammani kanssa, kenen kanssa kaikki piti varmistella etukäteen useampaan kertaan ja asioihin täytyi totutella ja pelkoreaktioita saada sitäkautta vähemmälle. Patsen kanssa ei ole tullut vielä mitään tilannetta vastaan ettäkö se kyyläisi tai pelkäisi jotain enemmän kuin yhden vilkaisun verran.

Kun olin radan rakentanut, hain hevosen sisälle ja laitoin sen kuntoon, ja mentiin halliin. Pistin vielä poppivehkeet päälle taustalle soimaan, käveltiin jalan kerran-pari radan sisäpuolelta ympäri jonka jälkeen nousin selkään, ja tehtiin ihan normaali sileä-treeni. Patonki varmaan miettii että miksi tuo täti niin kehuu ja rapsuttaa tässäkin tosi paljon, miksi noita valkoisia aitoja pitäisi ihmetellä?

Otettiin siis hyöty irti ja ratsastettiin kulmia, kulmia ja kulmia! Ei sillä että niissä ongelmia olisi, tai hevonen ei niihin taipuisi, vaan Stegarsin sanoin "jokainen kulma on kullan arvoinen". Eli joka toisen kulman jälkeen oli joku tehtävä, joko lävistäjä keskiravissa, tai voltti josta jatkuminen avotaivutukselle pitkälle sivulle tai siirtyminen askellajista toiseen kulman jälkeen. Tehokasta!

Ja hei! Patsen uusi oivallus, tämä iso ravi mahtuu myös lyhyen radan lävistäjälle! Ihana kun se oikein tarjoaa sitä nyt kun se saatiin maastosta myös aitojen sisään olematta kiireistä tikittämistä, vaan juurikin se venyvyys ja jäntevyys askeleissa jolloin tahti pysyy samana tai inasen hidastuu ilmavuuden takia.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti