perjantai 27. marraskuuta 2015

"Sehän on ihan eri hevonen, ihan super!"

Eilen oltiin taas Sanna Siltakorven silmän alla treenaamassa estehommia, ja oli kyllä jälleen tosi hyvä valmennus! Viikon päästä valmentaudutaan Sannan kanssa taas, tämmöinen kahden viikon teho-kuuri että kerta viikkoon hypätään Sannan tehtäviä. Tykkään kyllä Sannan tehtävistä ja siitä että aina hypätään vähän erikoisesteitäkin, tosi jees!

Alkuverkkaa tehtiin taas tehokkaasti puomeilla ja kavaleteilla, josta jatkettiin tehtävä kerrallaan ja lopuksi rataa. Viimeksi kun Patse oli alkuun vähän epäilevä, pientä kiemurtelua ja tarvi mun jalalta paljon tukea että mennään vaan rohkeasti, niin eilen hän kyllä tiesi jo homman juonen! Sanna oli tosi iloinen siitä miten hevonen oli nyt mennyt eteenpäin niin paljon, vaikka Sannan viime valmennuksen jälkeen ei hypätty kuin kerran ihan pientä ja tosi simppeliä, johtuen mun pitkästä flunssasta että siitä että mielelläni en hyppää yksin vielä kun ei kouluratsastaja välttämättä osaa ratkaista jos tulisi joku ongelma eteen! Eli Patse on itsekseen siis miettinyt näitä juttuja ja oppii nopeasti ;)

Tällä kertaa sitten laine-este oli ihan tuttua kauraa, sitä ei tarvinnut katsoa, uutena tehtävänä tuli sarja yhden laukan välillä, ei ongelmaa. Kaarevalla suhteutetulla linjalla ykkösosassa oli sellainen "ruohomuuri", sitä tällä kertaa kuski katsoi kyllä hevosenkin puolesta. Juuri kun mä kirjoitin siitä miten paljon ihmisen mieli vaikuttaa hevoseen, tässä se taas nähtiin. Pari kertaa saatiin tulla sen yli ennen kuin saatiin askel ja ponnistuspaikka onnistumaan ja mä luotin siihen että hevonen sen hyppää kyllä. Voi että mua ärsyttää tällaiset päänsisäiset ongelmat!

Jotta kommelluksilta ei vältyttäisi tälläkään kertaa, meinasi kuski tulla taas alas lankkuokserilla, Patse tuli siihen hyvin, ei ponnistanut mitenkään huonosti tai kaukaa mutta se että se olikin tasaokseri tuli vähän yllärinä ja kolhasi itsensä takapuomille ja meinasi kompuroida alastulossa pahemmin ja melkein saatiin taas kakkua mutta ei tällä kertaa onneksi. Kyllä on tämä suokki tasapainoinen ja ketterä jaloistaan, keräsi jalat taas alleen jatkoi matkaa kun mitään ei olisi tapahtunutkaan, mahtava poika <3

Sen jälkeen itse jäin turhan varovaiseksi ja saatiin tunnin ainot tosi turhat kiellot, ja lopputunnista hevonen hieman väsähti mutta silti se jälleen tsemppas kun kuski vaan sai itsensä kasaan, hypättiin puhtaat tehtävät ja lopeteltiin hyvään fiilikseen. Kyllä sen kunto on roimasti jo noussut, ihan mahtavaa :) Viikonloppuna me kävellään ja maastoillaan rauhallisesti sekä jumpataan pieniä irtohypytyksen avulla. Viikon kuluttua hypätään Sannan tunnilla taas ja muuten käytetään aika maastossa ja vapaapäivillä!

Tässä vielä Miinan kuvaama ja tekemä pieni videokooste :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti