sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Paluu treeneihin!

Pari viime päivää ovat vaikuttaneet lupaavilta, ehkä tämä keuhkoputkentulehdus-kierre alkaa olemaan ohi ja päästään Patsen kanssa jatkamaan harjoituksia. Toki ei tämä haitaksikaan ole ollut, meillä kun etenemisen tahti on ollut maltillinen mutta silti nuorelle ei pienet lomat ole koskaan huonoksi. Omasta puolestani taas täytyy sanoa että kohta neljännelle viikolle kääntyvä sairastaminen ei todellakaan innosta. Hengittäminen on vaikeaa, keuhkoja vihloo ja liikun joka paikkaan astmapiippu kädessä. Sitten sain kaupanpäällisiksi kamalan yskän ja yleiskunto on ollut aika heikko ajoittain. Toki tähänkin ehkä olisi auttanut jos olisin malttanut olla pois töistä ja tallilta mutta kuka nyt kotona jaksaa maata? En minä ainakaan.

Patonki on liikkunut nyt siis paljon irtona maneesissa ja maastossa ollaan käyty kävelemässä, sekä useampi täysivapaa on mahtunut tälle kuukaudelle niin että olen käynyt vain hoitamassa hevosen muutoin, venyttelyjä ja varustehuoltoja siis. Eilen sitten pitkästä aikaa mentiin halliin tarkoituksena vähän kevennellä oman jaksamisen puitteissa. En tiedä oliko syynä muutama täysivapaa, hallissa olleet esteet vai pieni ruuhka kun maneesissa oli käymässä pari hevosta jostain lähistöltä ja yksi tallin oma ratsukko. Patse oli siis alkuun tosi menossa, ja kokosi itseään turhaan. Tehtiin siis pitkät alkukäynnit koska en halua olla ravissa pitelemässä sitä tai pienentämässä sen eteenpäinpyrkimystä, eikä mulla siihen kyllä olisi voimiakaan ollut.

Kun sain sen käynnissä kuulolle juttelemalle sille ja palkiten jokaisesta oikeasta reaktiosta istunnan avuille, siirryttiin raviin missä tehtiin paljon kaarevia uria ja suorilla urilla avoja. Olin tosi tyytyväinen miten hevonen keskittyi ympärillä olevan häslingistä huolimatta ja malttoi työskennellä pitkässä ja matalassa muodossa. En halua noissa tilanteissa yhtään rohkaista sitä nostamaan itseään ylös lyhyelle kaulalle!

Vähän laukkaa sekaan ja lopuksi vielä siirtymisiä ravissa askellajin sisällä ja voi jummi! Nyt sain siltä sileätyöskentelyssä esiin ja irti sen aikaisemmin mainitsemani ison ja tahdikkaan maasto-ravin! Wau mikä fiilis!



Tänään sunnuntaina sitten oma vointi oli edelleen suht ok, ja tein meille halliin puomi, kavaletti ja laine-okseri tehtävät. Patse oli aivan mahtava eikä mun tarvinnut kertaakaan tulla satulasta alas korjataakseni estettä, ei siis kolisteltu tänään. Tosin okseri oli hyvinkin maltillisen kokoinen 60cm. Flunssani osui sikäli huonoon väliin että tämä oli vasta ensimmäinen hyppykerta Siltakorven valmennuksen jälkeen. Mutta kevyt estetreeni meni nappiin, hevonen oli innoissaan ja rentona ja loppuraveissa sain taas pari pätkää sitä isoa ravia kun uskalsin pyytää löytyisikö se vielä. Mulla on niin mahtava lapsihevonen käsissäni että <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti