sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kouluratsastaja, löysää nutturaasi!

Saatiin kuin saatiinkin viikonloppuna se talvinen maisema (ainakin toistaiseksi..) ja reilusti lunta tänne Pirkanmaallekin vihdoinkin, mikä ihana syy vähän ulkoiluttaa kameraa. Ja puttea lumisella kentällä! Menen muutenkin mahdollisimman paljon ulkokentällä aina kuin pohja on hyvä, ja nyt maneesi oli varattuna kurssilaisille koko päiväksi. Vaikka maneesi on kiva kun on lämmin ja saa musat taustalle, eikä ole märkää, mutta ulkokenttä on aina ulkokenttä, kun keli on kiva ja pohja hyvä! Muistan vuosia sitten eräällä toisella maneesitallilla, taisin olla ainut kuka talvisin pyysin myös kentän aurausta ja kunnossapitoa, muut menivät koko pitkän talven hallissa. Kun talvisesta pohjasta pitää huolta ja keli on aurinkoinen kuiva pakkaskeli on siinä mukava mennä. Ja jos sitä lunta joskus oikein kunnolla saadaan, mitä ei kyllä muutamaan talveen olla saatu, on hankitreeni ihan parasta! 


Eilen tosiaan tehtiin rento ja rauhallinen keventely kentällä. Oli kyllä tosi onnistunut ratsastus, taas jälleen. Kevyessä ravissa tehtiin siirtymisiä askellajin sisällä mahdollisimman pienin avuin. Ajatuksena siis hidastaa vain ulkolapaa ja sitä kautta ulkokylkeä ilman edestä tilan pois ottamista. Kun huolehtii ensin oman kyljen ja syvät vatsalihakset ja takareisi, oma ulkojalka hitusen eteen ottamaan ulkolapa kontrolliin ja kappas, onnistunut siirtyminen ravin sisällä kahden kulman ja lyhyen sivun ajaksi oli onnistuneesti ratsastettu. Patsen kanssa todellakin "less is more" pitää paikkaansa.

Laukassa tehtiin vähän samaa, pitkäsivu keskilaukkaa kevyessä istunnassa huolehtien että tahti on rauhallinen ja askel venyy, eikä kaikki muutu kiireiseksi juoksemiseksi, eli jälleen Stegarsin valmennuksesta "ilman laukkaa ei ole laukkaa", pitkälle sivulle siis enemmän laukkaa, eli askeleeseen voimaa ja ponnistusta ylös ja eteen, ei mitään kiitoa. Vaan nimenomaan liike takaa eteen. Ennen kulmaa taas pieni muistutus ulkolavalle, molemmilta jaloilta alapohje kiinni ja vatsalihaksilla istuen alas liikettä vastaan aina siinä hetkessä kun laukan tahti nostaa etupäätä ylös, jolloin hevonen hieman jarruttaa ja kokoaa selän ja liikkeen pyöreämmäksi läpi kulmat ja lyhyen sivun.

Laukassa kokoamisen ajoitus on erittäin tärkeää, että ne pienet pidätteet tehdään juuri oikeaan aikaan. Ei siis laukan siinä kohdassa kun etuajalat ojennetaan ja etupää laskee, vaan juurikin silloin kun liikkeen ponnistusvaihe alkaa ylös. Näin saadaan reilusti ja johdonmukaisesti selkä ylös, säkä ja lavat ylös ja liikettä enemmän rungon alle. 


Lopuksi vielä ravissa tehtiin hieman avoa, mistä voltin kautta ajatus sulkutaivutukseen ja siitä laukannosto. Taas näitä hetkiä kun miettii miksi pitää joskus tehdä niin paljon? Edesmenneen tammani kanssa kun piti opetella aivan uudet avut, se reagoi apuihin niin täysin erilailla kuin mikään aikaisempi hevonen millä olen ratsastanut, ylipäätään se oli ratkaisuiltaan todella erikoinen tapaus. Tamman kanssa siis isoin virhe laukan nostossa on käyttää sisäjalkaa, millääntapaa! Ja auta armias jos jäit sisäkädellä millinkin liian lyhyeksi tai hitaaksi... Joo eli meidän nostot ei aina ollut kauniita. Kunnes tajusin, että miksi mun pitäisi ratsastaa jokaista hevosta niinkuin mut on opetettu, jos toiselle toimii tapa A ja toiselle tapa B niin sitten se on niin. Tosin tamman kanssa yleensä toimi tavat X, Y ja Z... tai Ä ja Ö. Tai ei mikään.

No enivei, tarkoitin siis sitä että tätä kautta Patsekin teki nyt todella hienoja nostoja. Niin juuri että nosto lähti ulkotakajalalta säkä edellä ylös, eli sulun kautta taas ulkokylki kontrolliin ja naps, ei tarvinnut kuin pitää ulkojalka kiinni ja nostaa oma sisälonkka. Onhan se on laukan nostanut hyvin kyllä ennenkin, mutta se tapahtuu avusta 1-2 sekunnin viiveellä, mikä on nuorelle ihan ok, pitää antaa aikaa. Mutta näin sulun kautta se ilmeisesti oli nyt selkeämpi apu hevoselle ja miellyttävämpi, eikä ollenkaan eteenpäin ajava!

Taidan jättää tästä lähtien kaikkien hevosten kanssa sen sisäjalan kokonaan pois, siinä jää herkästi polvella kiinni milloin se laukka ei ainakaan nouse, tai katse on sisällä alhaalla jolloi myös painopiste on väärin!

Ah niin ihana kouluratsastus ja kehonhallinta <3 Ihanaa kun saa viilata pilkkua oman tekemisen kanssa, taitaa mun _pieni_ itsekriittisyys olla vaan positiivinen asia, kun en nillitä hevoselle vaan itselle, eli aina ajoittain on todella hyvä antaa sisäisen kouluratsastajan löysätä nutturaansa. Niin kuin oma päämäärä ratsastuksessa niin mielestäni myös koko kouluratsastuksen pitäisi enemmän olla tätä; pieniä paineettomia apuja, eleettömyyttä, rentoja hevosia ja hevosystävällistä yhteistyötä.

6 kommenttia:

  1. Loistava blogi! Plussana aivan ihana suomenhevonen :)

    VastaaPoista
  2. Vitsi mun on ollu ikävä näitä sun tekstejä! Mieli lepää kun näitä lukee :) Tuu tesmii Anttia ku saadaan kenttä kondikseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii ihana Iita <3 kiitos! Joo voin tulla! Ja heii just luin sun postauksen maastiksilta, tulkaa hyppää meille Siltakorven valkkuihin 26.11 ja 3.12, mekin hypätään ;)

      Poista
  3. Sulla on kiva blogi, olen hetken aikaa lueskellut! Ja laitoinpa sen kunniaksi sulle haasteenkin, käyhän tsekkaamassa http://penaponi.blogspot.fi/2015/11/askartelin-ja-vastailin.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 ja kiitos myös haasteesta, käympä kurkkaamassa!

      Poista