lauantai 3. lokakuuta 2015

Syysauringossa

 Tänään otettiin kevyesti eilisen käsittelyn vuoksi maastossa kävellen. Keli oli mitä parhain syyskeli eikä eilisillan myrsky-tuulistakaan ollut paljoa jäljellä. Selkeästi silti mennään jo pitkällä syksyssä, vaikka aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta niin silti ilma oli melko kirpeän viileä. Patse oli tosi rennolla mielellä ja lähti pihasta maastoon rohkeasti eli kotiutuminen uuteen talliin sujuu tosi hyvin!

Heijastin on hyvä olla vaikka onkin kirkas sää! 
 Vaikka uuden tallin maastoihin olen vähän ehtinyt jo etukäteen tutustua koirieni kanssa on tosi kivaa päästä etsimään uusia reittejä ja tutkimaan maastoja, missä koluttavaa kyllä riittää. Itseasiassa näiden maastojen (sekä maneesin ja muiden puitteiden sekä pitkien ulkoiluaikojen) vuoksi halusinkin hevosen kyseiseen talliin asumaan. Autottomia maastoja löytyy melkein loputtomiin, leveitä metsäteitä harjuhiekkapohjilla, mäkiä sekä läheltä löytyy myös pelkästään hevosille tarkoitettu reitti, missä pääsee tekemään tosi hyvää laukka- ja mäkitreeniä, niin ratsain kuin kärrytellen.

Tunti hurahti maisemia katsellen, hevosen tyytyväistä "örinää" kuunnellen ja samalla edesmennyttä tammaani muistellen. Jotkut saattavatkin muistaa meidän aikaisemman blogin, Together we walk out as one - nimellä olleen. Sen kanssa maastoilu, nimenomaan pitkät maastot oli arjen henkireikiä, ja mielestäni on todella tärkeää että lajista riippumatta, jokaista hevosta käytettäisiin reilusti maastoilemassa. Tämä tammani vaikka olikin lahjakas kouluhevonen, teki se myös 40km matkoja matkaratsastuskisoissa.

Lajikunto on toki aina erikseen, mutta vain sekin että ei aina mennä kenttää tai maneesia ympäri. Se tappaa mielenkiinnon, hevosen liikkuvuuden ja pahimmassa tapauksessa jumittaa hevosen täysin. Hevosen täytyy päästä myös laukkaamaan suoraan ja valitsemaansa vauhtia jotta selkä pysyy auki, kävelemään metsäpolkuja jotta jalkojen tarkkuus ja huolellisuus kehittyy, sekä tietysti tasapaino ja koordinaatio. Maastoilun hyviä puolia on loputtomiin!



Tässä vielä lyhyt video meidän maastoista ja maisemista, olkaat hyvät :) (videon laatu kannattaa vaihtaa paremmaksi)

2 kommenttia:

  1. Olipa kiva löytää uusi blogisi. :)

    Kuulinkin ikävistä uutisista, mutta onneksi elämä jatkuu surullistenkin tapahtumien jälkeen. Kivan näköisen ja oloisen nuoren herran olet löytänyt uudeksi hevosystäväksesi. Onnea matkaan. Jään mielenkiinnolla seuraamaan tutustumistanne ja kehittymistänne.

    t. Reija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heii ihanaa kuulla susta! Just yksi päivä mietinkin sua ja että täytyy laittaa mailia taas! Kevät ja kesä vaan oli niin raskasta aikaa Seran suhteen. Vielä tulee suru ja ikävä päivittäin, mutta nyt itkut helpottaa kun saa purkaa energiaa tämän lapsihevosen kanssa! Eiköhän Sera ansaitse oman kirjoituksen jossain kohtaa, vaikkei tapahtuneesta ole kuin reilu 2kk aikaa mutta silti tekee vielä pahaa muistella enemmän kuin hetki päivittäin :)

      Poista